Kokemuspankki
Virike ylläpitää rekisteriä, kokemuspankkia, kouluttamistaan kokemusasiantuntijoista. Kokemuspankista tilaaja voi etsiä tiivistetyistä tarinoista tarvitsemansa henkilön. Virike saattaa yhteydenoton perusteella tilaajan ja kokemusasiantuntijan yhteyteen keskenään. Virike myös huolehtii kokemusasiantuntijoidensa jaksamisesta ja hyvinvoinnista järjestämällä työnohjausta, virkistyspäiviä sekä lisäkoulutusta.
Kokemusasiantuntijapuheenvuoroja pitävät henkilöt löytyvät kokemusasiantuntijapankista. Kokemusasiantuntijan voi tilata pekka.nyrhinen(a)virikery.fi 044 970 3554.
81811
Olen vuonna 1981 syntynyt mies. Kokemukseni muodostuu masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Alkoholi ja lääkkeiden väärinkäyttö on myös ollut osa elämääni. Oman selviytymiseni kautta tullut halu tukea muita ihmisiä.
81833
Olen vuonna -81 syntynyt nainen. Eronnut, kolmen lapsen äiti.
Sairastan vaikeaa masennusta, joka oireilee oireettomuudesta vaikeaan. Voimakas ahdistus ja unettomuus kuuluvat sairauteen. Kokemuspohjaani lukeutuvat myös alkoholismi läheisen näkökulmasta, lapsen menettäminen sekä koko perheen sairastuminen /oireileminen.
Koulutukseltani olen sairaanhoitaja/terveydenhoitaja. Sairauteni vuoksi olen joutunut pois työelämästä.
Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, mielenterveystoimistossa ja psykiatrian polikinikalla. Minulla on omakohtaisia kokemuksia avun saamisen ja hoitoon pääsemisen vaikeudesta silloin kun hätä on suurin.
Olen kokemust millaista on toimia itse ammattilaisena sekä nähnyt maailman romahtaessa elämän myös hoidettavan näkökulmasta.
Jakaisin mielelläni kokemuksiani ja kertoisin oman tarinani niin opiskelijoille, ammattilaisille kuin vertaisillekin.
81832
Olen syntynyt v.1977. Krooninen keskivaikea masennus, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, hermojuurivaurio ja Ehlers-Danlosin sydrooma.
Olen taistellut ja taistelen yhä em. sairauksien kanssa, päättänyt selvitä voittajana.
Tarinani kertoo sos.ja terveysalan ammattilaisen sairastumisen mukanaan tuomasta häpeästä, sekä taistelusta oikeanlaisen hoidon ja lääkityksen, sekä lääkkeettömien hoitomuotojen löytymiseksi. Taustallani on koulukiusaamista, huonoja elämänvalintoja, parisuhdeväkivaltaa, työn ja ammatillisuuden menetys, terveyden menetys. Tilalle astui harvinainen sidekudossairaus, jatkuva kipu ja masenus. Mutta sain myös elämääni koiraharrastuksen, joka on pelastanut liikuntakykyni ja pitänyt minut tiukasti liikkeellä. Lisäksi sain myös halun taistella ja kertoa ihmisille tarinani, jotta he eivät koskaan hylkäisi toivoa paremmasta huomisesta.
Tulen mielelläni kertomaan tarinani eri ammattialoille, opiskelijoille tms. enkä säikähdä suurtakaan kuulijajoukkoa. Olen myös käytettävissä kipu tai masennuspotilaan hoitopolkua tms. suunniteltaessa. Mukani on saatavissa esiitymisiini myös koira, mikäli se kaikille osapuolille sopii.
81831
Toivottomia tapauksia ei ole.
Olen vuonna 1993 syntynyt kahden lapsen äiti. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Elämääni on värittänyt lisäksi lapsuus päihdeperheessä sekä itsetuhoisuus ja syömishäiriö. Myöhemmin alkoholisoiduin itsekin ja aloin käyttämään myös huumeita rankalla kädellä. Tarinani kertoo päihdemaailman kurjan puolen, mutta on myös tarina selviytymisestä, muutoksesta ja mielen toipumisesta.
81828
Näkymättömästä näkyväksi
Olen vuonna 1984 syntynyt nainen, joka selvitäkseen koulukiusaamisesta hengissä teki itsestään näkymättömän. Noissa hetkissä ystävystyin salakavalasti ja pikkuhiljaa myös syömishäiriön kanssa. Syömishäiriö vastasi hätääni, siivitti kohti urheilu-unelmia ja näyttäytyi pääsylippuna tunteeseen hyväksynnästä. Lapsesta lähtien liikunta oli intohimoni, mistä tuli keino paeta pahaa oloa ja unohtaa kiusaaminen. Loppu viimein siitä tuli pakkomielle ja addiktoiduin itseni rääkkäämisestä. Ajauduin niin syvään häpeään, että elin reilut 15 vuotta piilossa ja kulisseissa syömishäiriö ainoana ystävänäni. Kadotin itseni, en enää tiennyt kuka ja mitä olin, mutta ääni päässäni tiesi aina mitä tulisi tehdä! Vain siihen saatoin luottaa. Täydellisyyden tavoittelu, suorittaminen ja tarve kontrolloida kaikkea laajeni jokaiselle elämän osa-alueelle. Menin niin äärimmäisyyksiin, että lopulta päädyin umpikujaan, missä unelmat oli muuttunut painajaisiksi. Kun mieli pakotti vaan jaksaa, teki kroppa lopulta totaalisen stopin.
Elin vuosikymmenet syömishäiriökierteessä, missä vaihteli ortoreksia, anoreksia, urheilijan anoreksia, bulimia. Välillä osasin valita terveen ja urheilija-minän ja luulin jo parantuneenkin, kun oireilu tasoittui. Syömishäiriö vahti jokaista liikettäni, selustaani, ei siitä enää päässyt niin vaan irti, vaikka olisin halunnutkin. Se oli kaikkialla! Syömishäiriö teki minusta taitavan salailijan ja näkymättömyys takasi myös ihanteelliset olot toteuttaa syömishäiriön käskyjä. Syömisenongelmat lähtivät liikkeelle tavallisesta terveellisestä syömisestä, mikä lopulta lähti käsistä. Kiellettyjen ruokien lista kasvoi kasvamistaan ja eilisen päivän ruokamäärä oli seuraavan päivän maksimi.
Matka on ollut vuoristoratainen. Sinne on mahtunut masennusta, ylikuntoa, itsetuhoisia-ajatuksia, viiltelyä, kaksisuuntainen, syömishäiriö. Yritin lunastaa hyväksyntää ja arvostusta tekemisillä, suoritteilla, pätemällä tiedolla, koska ajattelin, että ei kukaan minusta ihmisenä välitä. Kun annan kaikkeni, saan elää! Juoksin samassa oravanpyörässä vuosikausia! Välillä luulin jo parantuneeni, mutta kun kerta toisensa jälkeen jouduin takaisin lähtöruutuun, tajusin vain uskotelleeni sitä itselleni. Suoritin sitä paranemistakin.
Olin niin syvällä ongelmissani, että sokeuduin kaikelle; tutkimustiedolle, järjelle, omille tuntemuksille. Ja lopulta oli ihan sama mikä taho minulle yritti faktoja tuputtaa, en edes harkinnut kuuntelevani, saati uskovani! En suostunut hyväksymään, että tarvitsen apua, ja viimeisimpänä tekonani ottaisin sitä koskaan vastaan.
Tämä on siis myös tarina sisukkaasta tytöstä, joka kaikesta huolimatta halusi ja päätti joku päivä näyttää Kaikille. Ja siksi se tuhansia kertoja rikki mennyt tyttö seisoo nyt tässä.
81830
Keski-ikäinen mies, jolla taustalla alkoholismia, vaikea-asteinen paniikkihäiriö sekä erilaiset traumat lapsuudesta.
Nyt olen ollut 15 vuotta ilman alkoholia ja paniikkihäiriö on lääkityksen sekä erilaisten harrastusten myötä lähes oireeton.
Toipumisessa suurin merkitys on ollut luonto niin pienessä, kuin suuremmassakin mittakaavassa.
Uskon, että voisin antaa niin ammattilaisille, kuin myös mielenterveyden ongelmista kärsivillekin uutta näkemystä arjen ongelmiin luonnon parantavana voimana. Jo pisara luontoa parantaa ja eheyttää.
81829
Peliriippuvuus on kasvava ongelma Suomessa ja ongelmapelaajien määrä lisääntyy koko ajan.
Minä olen yksi niistä jonka elämää se on hallinnut kymmeniä vuosia. Se on vaikuttanut haitallisesti niin taloudellisesti kuin myös läheisiin ihmissuhteisiin. Sairaus jota en pysty hallitsemaan jos sille antaa vallan. Vältän kaikkea pientäkin pelaamista koska vaarana on koukkuun jääminen, se on addiktio mihin ei ole muuta hoitoa kuin pelaamattomuus.
Nyt kun pelaamisesta on kulunut jo muutama tovi ja asiat ovat alkaneet selviämään niin olen valmis auttamaan kokemukseni kautta muita samanlaisessa tilanteessa kamppailevia. Uskon että tarinani auttaa myös ammattilaisia ennaltaehkäisemään ongelman hillitsemisessä.
HUOM! (Tauolla)
81825
Olen -67 syntynyt mies. Nuorena alkaneet selkävaivat, selkärangan kieroutumat (skolioosi), hermoyhteyshäiriöt jalkoihin, jatkuvat kivut ympäri raatoa. Niskassa hermojuuriahtauma, yhdessä keskivaikea ja kahdessa nikamassa lievä ja viimeisimpänä todettu pikkuaivojen atropia, joka suurelta osin on seurausta rankasta alkoholin käytöstä.
Muutamia itsehoitojaksoja psykiatrin tai vastaavana sairaanhoitajan puheilla, nyt lievä lääkitys mielen synkkyyteen ja tunnetilojen vaihteluiden tasaamiseen sekä hoitokontakti psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Tiedän miltä tuntuu olla vankina omassa itsessään, yrittää pitää tulinen ja samalla yliherkkä sielu edes jonkinlaisessa sovussa ja samalla taistella kivun kanssa, osin alkoholin voimalla. Aina piti olla jotain tekemistä, sen olin oppinut lapsena, joutilaat kädet tekee syntiä – sanottiin ja työnteko sekä halu tehdä työtä määritteli ihmisen – minutkin. Jos ei ollut työtä, ei ollut yhteiskuntakelpoinen, pelkkä loinen. Halu tehdä ja tempperamenttinen jääräpää luonne rikkoivat raatoni myös fyysiesti ja henkinen puoli joutui yhä lujemmalle.
Vankila myös kuntoutti, olin juomatta ja minulla oli aikaa itselleni, opo myös toimitti kirjoja mitä halusin lukea: suomen kielioppia, kielen tuntemusta, tarinoita toimittajan työstä ja teetätti myös suppean mensatestin, jonka tulos oli yli 190.
Kaikki hoitoyritykset olivat vain kaunista puhetta, toki ne kirjattiin ylös mutta sen jälkeen jäin yksin odottamaan, en tiennyt mistä ja keneltä kysyä joten mitään ei tapahtunut koskaan.
81817
Olen vuonna 1968 syntynyt nainen. Minulla oli vaikea lapsuus johtuen voimakkaasti narsistisesta isästäni sekä hänen epänormaalista kiinnostuksestaan minua kohtaan. Itsemurhayrityksen jälkeen minulle diagnosoitiin keskivaikea masennus, mikä vuosien jälkeen vaihdettiin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, mielenterveystoimistossa, psykiatrian päiväsairaalassa sekä psykiatrian poliklinikalla. Lisäksi olen saanut vertaistukea, minkä koen erittäin tärkeänä julkisen sektorin täydentäjänä. Olen kuntoutunut hyvään hoitotasapainoon ja toivon voivani koulutettuna kokemusasiantuntijana antaa oman panokseni terveydenhuollon kaikilla osa-alueilla.
81810
Olen 1960-syntynyt mies. Sairastan keskivaikeaa masennusta, jonka kanssa on ollut vaikeuksia. Olen jäänyt auton tönäisemäksi ja jäänyt pois työelämästä tammikuussa 2008. Tällä hetkellä tuntuu sille, että saan olla terveempi kuin ennen. Haluaisin kertoa muille mielen terveydestä kärsiville, että sen kanssa voi elää. Voin antaa paljon muille yhteistyökumppaneille sillä jokainen voi olla sinut sairauden kanssa.
81818
Olen 1982 syntynyt nainen Mikkelistä. Olen kahden pojan äiti. Pojat ovat 10 v ja 4 v. Vanhemmalle pojalle olen etävanhempana. Poika asuu isänsä luona, mutta käy luonani säännöllisesti. Olen päihdeperheessä kasvanut, jossa äidilläni oli todella vakavia päihde-ja mielenterveysongelmia. Oma päihteiden käyttöni ryöstäytyi jo heti ensimmäisten alkoholi kokeiluideni aikana käsistä, tuolloin olin 17v. Ensimmäisen lapseni ollessa 5-6 vuotias, lastensuojelu tuli mukaan kuvioihin. päihteiden käyttöni oli pahentunut ja mukaan oli tullut huumeet, joita käytin jo suonensisäisesti. Tässä vaiheessa olin menettänyt työpaikkani ja terveyteni alkoi reistailemaan. Päihdeäidin rooli oli tullut elämääni, lasta sain tavata vain lastensuojelun kanssa sovituissa puitteissa, aina tapaamiset eivät onnistuneet, kun en ollut selvin päin. Huumeiden käytön keskellä sain tietää odottavani lasta aviomiehelleni, jonka seurauksena lastensuojelun kautta alettiin järjestää päihdekuntoutus paikkaa. Raskauden aikana minulla aloitettiin korvaushoito. Sain kiinni selvästä elämästä 8 kuukautta kestävän perhekuntoutuksen aikana. Ajoin korvaushoidon alas noin 3 vuoden jälkeen sen aloituksesta omasta tahdostani. Suurin tuki jonka sain kuntoutuksesta, on vertaistukiryhmät, joihin minut ohjattiin kuntoutuksen aikana 2 kertaa viikossa säännöllisesti. Nämä vertaistuki ryhmät kuuluvat elämääni myös tänä päivänä ja koen ne oman raittiuteni kannalta erittäin tärkeiksi. Nyt odotan kolmatta lastani, joka syntyy maaliskuussa 2018 ja nautin elämästäni selvin päin.
81806
Olen vuonna 1958 syntynyt alkoholisti, joka on saanut nauttia raittiudesta kohta 18v.
Olen syntynyt Au-lapsena. Olen nähnyt ja kokenut lastenkodit kuin myös nuorisokoditkin.
Lisäksi olen ollut sijoitettuna sijaisperheisiin, joista sitten nuoruus iällä nuorisokoteihin hieman vanhemmalla iällä kuvioihin tulivat vankilareissut. Tuomioita minulle tuli kaikesta muusta paitsi väkivallasta. Lisäksi minulla oli humalapäissäni kova itsetuhoisuusvietti milloin lääkkeillä milloin em. yhdessä lisäksi viiltelin ranteita.
81807
Olen vuonna 1979 syntynyt nainen. Olen sairastanut jo lapsesta asti masennusta, joka vaihtelee olemattomasta vaikeaan. Lisäksi minulla on kroonisia univaikeuksia sekä paniikkihäiriö. Olen kuntouttanut itseäni aktiivisesti ilman lääkitystä, koska lääkkeet eivät sovi minulle. Olen toistuvasti vaatimalla vaatinut itselleni tarvitsemaani keskusteluapua ja saanutkin sitä. Lisäksi olen etsinyt omat keinoni selvitä niin paniikkihäiriön kuin masennuksenkin kanssa. Kokemuspohjaani kuuluu lisäksi mm. koulukiusattuna oleminen, hyväksikäyttö ja väkivalta eri muodoissaan, itsetuhoisuus, alkoholin liikakäyttö, sosiaalisen kanssakäymisen haasteet sekä yksinäisyys. Koulutukseltani olen nuoriso-ohjaaja ja minulla on neuropsykiatrisen valmentajan pätevyys. Haluan jakaa kokemuksiani niin vertaisten kuin opiskelijoiden ja ammattilaistenkin kanssa.
