KOKAT®KOKEMUSPANKKI
Virike ylläpitää rekisteriä, kokemuspankkia, kouluttamistaan KOKAT® -kokemusasiantuntijoista. Kokemuspankista tilaaja voi käydä tutustumassa, millaisia kokemustaustoja kokemusasiantuntijoilla on.
HUOM! Kaikki kokemusasiantuntijat eivät ole tehneet talletusta kokemuspankkiin, joten tilatessasi kokemusasiantuntijaa tehtävään, ole yhteydessä kokemustoiminnan koordinaattoriin pekka.nyrhinen(a)virikery.fi / 044 970 3554.
Olen vuonna 1981 syntynyt nainen. Minulla on kokemusta suhteellisen tuntemattomista sairauksista (cushingin tauti ja long covid), sekä niiden tuomista oireista, haasteista ja menetyksistä 20 vuoden ajalta. Cushingin taudin oireina olivat mm. käsittämätön uupumus, paniikkihäiriö, ahdistuneisuus, psykoosi, sekä erilaiset somaattiset oireet. Tautia ei osattu diagnosoida somaattiseksi hoidettavaksi sairaudeksi vuosikausiin, joten kokemus oli ihan järjetön helvetti pitkine toipumisaikoineen. Vaikka kaikki muut oireet hävisivätkin toipumisen myötä ja koin olevani onnellinen, uupumus jäi krooniseksi. Pidin työstäni ja sinnittelin työelämässä, mutta minulle kehittyi ahmimishäiriö. Lukuisten sairauslomien ja osa-aikatyöjaksojen aikana vointini aina parani ja ahmimishäiriökin oli hallinnassa. Lopulta palatessani kokoaikatyöhön vointini romahti neljässä kuukaudessa.
Työkokeilun aikana sairastuin koronaan, mikä johti lopulta long covidiin sairastumiseen. Pitkään se tuntui hyvin samanlaiselta ja yhtä hirveältä kuin cushingin taudin toipumisvaihe mm. jatkuva palelu, oksettava olo, ei jaksa puhua, ahdistuneisuuskohtaukset ja kaikkien autonomisen hermoston säätelemien elinjärjestelmien (ruoansulatus, verenpaine, syke, uni, lämmönsäätely jne.) sekoaminen. Tuntui jälleen, että kuolen. Erittäin vahvan lääkityksen avulla selvisin päivä päivältä eteenpäin. Kahdessa vuodessa toipuminen on onneksi edennyt hieman, mutta elämäni on luultavasti muuttunut pysyvästi.
Kokemukset ovat opettaneet, että elämä on älyttömän epäreilua ja kovaa, mutta että siitä voi selvitä ja siihen voi sopeutua. Välillä se on tuntunut mahdottomalta ja olen todellakin halunnut luovuttaa, mutta nyt olen ylpeä kaikesta, siitä mistä olen lopulta selvinnyt. Elämä ei ole koskaan palannut ennalleen ja olen opetellut pakon edessä hyväksymään ihan uudenlaisen identiteetin. Toivon säilyttäminen, asioiden hyväksyminen ja niihin sopeutuminen ovat olleet ainoa keino oppia elämään hyvää ja onnellista elämää.
Olen 80-luvulla syntynyt transmies. Olen kokenut elämässäni monia takapakkeja ja niistä selviytymisen. Lapsena olen ollut koulukiusattu ja kiusaaja. Työelämään siirryttyäni olen kokenut työtapaturman ja työelämästä ulos joutumisen. Myöhemmin olen sairastunut psyykkisesti ja fyysisesti. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa useita kertoja ja asunut ympärivuorokautisesti valvotussa asumispalveluyksikössä useita vuosia. Fyysisistä sairauksista, kivut ympäri kehoa ovat olleet hankalia. Olen käyttänyt huumeita useita vuosia ja yrittänyt itsemurhaa useasti.
Minulla on selviytymistarina hankalista elämänkokemuksista, jonka haluan jakaa ja siten tuoda toivoa muille, jotka kamppailevat omien kokemustensa kanssa tai haluavat ymmärtää millaista elämän hankalien kokemusten kanssa on. Transtaustasta puhun myös mielelläni.
Olen 1976 syntynyt mies. Kokemuksena rankka lapsuus mm. vieraannuttaminen, josta seurasi mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia. Aikuisena vieraannutettu omista lapsista, josta seurauksena useampia masennusjaksoja.
Olen vuonna 1983 syntynyt mies, jolla on yli 20- vuoden kokemus päihteiden käyttö- ja rikoshistoriasta, johon sisältyy useita vankeustuomioita. Omaan kokemuksen myös huostaanotosta, ADHD:stä, vertaistukiryhmistä ja päihdesairaudesta toipumisesta, sekä desistanssista.
1998- vuonna syntynyt transsukupuolinen, jolla kokemus koostuu pääosin mielenterveyshäiriöistä. Näistä keskiössä ovat masennus, psykoottiset oireet, univaikeudet, burnout ja ahdistuneisuus. Muina kokemuksina ovat itsetuhoisuus, alkoholin käyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö, ADHD, sekä koulukiusaaminen, mistä mielenterveysongelmat ovat saaneet alkunsa. Olen näiden em. asioiden vuoksi ollut osastohoidossa.
Toivon voivani auttaa muita tarinaani jakamalla ja vertaistuen voimin. Koen onnistuneeni, jos edes yksi henkilö saa minulta kaipaamansa vertaistuen. Voidaan työskennellä ryhmänä tai yksilönä, mikä vain palvelee asiakasta paremmin.
Mies 1988. Diagnooseina ollut masennus, keskivaikea ja vaikea. Paniikkikohtaukset ja ahdistus. Koulussa olin kiusattu. Kaikkea tätä olen lääkinnyt riippuvuuksilla. Pelaaminen, rahapelaaminen, seksi, maksullinen seksi. Juurisyinä löytyy väkivaltainen lapsuudenkoti ja diagnosoimaton asperger.
Tietoisuus omista traumoista ja hyväksymisen saavuttaminen auttanut paljon. Tällä hetkellä olen toiveikas ja tyytyväinen elämääni, joka on vihdoin itseni näköistä. Minulla on 3 lasta ja kokemusta löytyy erosta, sekä vuoroviikko ja viikonloppu vanhemmuudesta.
Ymmärrän nyt terveellisten elämän- ja ajattelutapojen merkityksen toipumisessa. Olen elänyt pitkään tukien varassa ja osaan kertoa, myös palvelujärjestelmästä asiakkaan näkökulmasta. Minulla on kokemusta ja paljon tarinoita niistä selviytymisestä ja toivosta.
Olen vuonna 1994 syntynyt mies. Diagnoosiksi lopulta asettui skitsoaffektiivinen häiriö. Kokemukseni koostuu päihdeaddiktion selättämisestä, sekä mielenterveysdiagnoosin kanssa toimeen tulemisesta.
Olen valmis jakamaan ja puimaan kokemuksiani juurikin näistä em. asioista ja kuinka tulla toimeen, sekä eheytyä. Näen itseni jaetun asiantuntijuuden tehtävissä.
Olen vuonna 1996 syntynyt nainen. Koulu- ja työpaikkakiusaus taustalla, josta seurauksena masennus ja itsensä vahingoittaminen.
Omaishoitajan sijaisena olen ollut viikonloppuisin nuorena aikuisena. Läheisen menetyksen jälkeen tuli alkoholin suurkulutus. Päädyin väkivaltaisiin ja narsistisiin parisuhteisiin, jotka johtivat huumeiden käyttöön. Eron jälkeiset vainot, ahdistus ja unettomuus. Sairastuin HS- tautiin (Hidradenitis suppurativa).
Burnout työpaikalla tapahtuneen kiusaamisen johdosta. Ehjäksi ihmiseksi toipunut ja halu auttaa, sekä tukea muita.
Olen syntynyt vuonna 1994. Olen ollut kouluväkivallan (kiusaamisen) kohde suurimman osan peruskoulussa vietetystä ajasta. Kavereiden hankkiminen on ollut vaikeaa ja elämän ainoan ystävän itsemurha aiheutti sen, että en halua/pysty uusiin ihmisiin tutustumaan. Elämäni on sisältänyt masennusta ja yksinäisyyttä, mutta olen pärjännyt ilman päihteitä.
Vuoden 2024 aikana tavoitteeni on valmistua sosionomiksi ja haluaisin kokemuksellani tavoittaa kouluikäisiä lapsia, nuoria, opiskelijoita, ammattilaisia ja huoltajia kouluväkivaltaan liittyen, sekä kertoa siihen liittyvistä seurauksista.
Olen vuonna 1981 syntynyt mies. Toipumiskokemus päihteistä. Vankilakierteestä selviytyminen, sekä suomessa, että ulkomailla. Olen valmis jakamaan kokemustani addiktiosta ja vanhemmuudesta.
Syntynyt addiktiksi, kasvatettu rikolliseksi
Synnyin Espoossa 1992. Lapsuuteni oli turvaton, vanhemmat käyttivät päihteitä ja minulle opetettiin lapsena, miten valehdellaan ja manipuloidaan. Minut käytännössä kasvatettiin rikolliseksi. Aloitin päihteidenkäytön 12- vuotiaana. Olen käynyt töissä ja saanut välillä pidettyä ulkoiset asiat kunnossa.
Istuin vankiloissa, näin ja koin kaikenlaista. En uskonut, että minulla on muuta vaihtoehtoa, kuin vetää kamaa loppuun asti. Nyt olen ollut 2022 tammikuusta asti ilman päihteitä ja rikoksia. Uskon, että minun kokemukseni voi auttaa muita, jotka eivät näe muuta vaihtoehtoa elämässä.
Olen vuonna 1981 syntynyt mies. Kokemukseni muodostuu masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Alkoholi ja lääkkeiden väärinkäyttö on myös ollut osa elämääni. Oman selviytymiseni kautta tullut halu tukea muita ihmisiä.
Olen vuonna -81 syntynyt nainen. Eronnut, kolmen lapsen äiti.
Sairastan vaikeaa masennusta, joka oireilee oireettomuudesta vaikeaan. Voimakas ahdistus ja unettomuus kuuluvat sairauteen. Kokemuspohjaani lukeutuvat myös alkoholismi läheisen näkökulmasta, lapsen menettäminen sekä koko perheen sairastuminen /oireileminen.
Koulutukseltani olen sairaanhoitaja/terveydenhoitaja. Sairauteni vuoksi olen joutunut pois työelämästä.
Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, mielenterveystoimistossa ja psykiatrian polikinikalla. Minulla on omakohtaisia kokemuksia avun saamisen ja hoitoon pääsemisen vaikeudesta silloin kun hätä on suurin.
Olen kokemust millaista on toimia itse ammattilaisena sekä nähnyt maailman romahtaessa elämän myös hoidettavan näkökulmasta.
Jakaisin mielelläni kokemuksiani ja kertoisin oman tarinani niin opiskelijoille, ammattilaisille kuin vertaisillekin.
Olen syntynyt v.1977. Krooninen keskivaikea masennus, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, hermojuurivaurio ja Ehlers-Danlosin sydrooma.
Olen taistellut ja taistelen yhä em. sairauksien kanssa, päättänyt selvitä voittajana.
Tarinani kertoo sos.ja terveysalan ammattilaisen sairastumisen mukanaan tuomasta häpeästä, sekä taistelusta oikeanlaisen hoidon ja lääkityksen, sekä lääkkeettömien hoitomuotojen löytymiseksi. Taustallani on koulukiusaamista, huonoja elämänvalintoja, parisuhdeväkivaltaa, työn ja ammatillisuuden menetys, terveyden menetys. Tilalle astui harvinainen sidekudossairaus, jatkuva kipu ja masenus. Mutta sain myös elämääni koiraharrastuksen, joka on pelastanut liikuntakykyni ja pitänyt minut tiukasti liikkeellä. Lisäksi sain myös halun taistella ja kertoa ihmisille tarinani, jotta he eivät koskaan hylkäisi toivoa paremmasta huomisesta.
Tulen mielelläni kertomaan tarinani eri ammattialoille, opiskelijoille tms. enkä säikähdä suurtakaan kuulijajoukkoa. Olen myös käytettävissä kipu tai masennuspotilaan hoitopolkua tms. suunniteltaessa. Mukani on saatavissa esiitymisiini myös koira, mikäli se kaikille osapuolille sopii.
Toivottomia tapauksia ei ole.
Olen vuonna 1993 syntynyt kahden lapsen äiti. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Elämääni on värittänyt lisäksi lapsuus päihdeperheessä sekä itsetuhoisuus ja syömishäiriö. Myöhemmin alkoholisoiduin itsekin ja aloin käyttämään myös huumeita rankalla kädellä. Tarinani kertoo päihdemaailman kurjan puolen, mutta on myös tarina selviytymisestä, muutoksesta ja mielen toipumisesta.
Näkymättömästä näkyväksi
Olen vuonna 1984 syntynyt nainen, joka selvitäkseen koulukiusaamisesta hengissä teki itsestään näkymättömän. Noissa hetkissä ystävystyin salakavalasti ja pikkuhiljaa myös syömishäiriön kanssa. Syömishäiriö vastasi hätääni, siivitti kohti urheilu-unelmia ja näyttäytyi pääsylippuna tunteeseen hyväksynnästä. Lapsesta lähtien liikunta oli intohimoni, mistä tuli keino paeta pahaa oloa ja unohtaa kiusaaminen. Loppu viimein siitä tuli pakkomielle ja addiktoiduin itseni rääkkäämisestä. Ajauduin niin syvään häpeään, että elin reilut 15 vuotta piilossa ja kulisseissa syömishäiriö ainoana ystävänäni. Kadotin itseni, en enää tiennyt kuka ja mitä olin, mutta ääni päässäni tiesi aina mitä tulisi tehdä! Vain siihen saatoin luottaa. Täydellisyyden tavoittelu, suorittaminen ja tarve kontrolloida kaikkea laajeni jokaiselle elämän osa-alueelle. Menin niin äärimmäisyyksiin, että lopulta päädyin umpikujaan, missä unelmat oli muuttunut painajaisiksi. Kun mieli pakotti vaan jaksaa, teki kroppa lopulta totaalisen stopin.
Elin vuosikymmenet syömishäiriökierteessä, missä vaihteli ortoreksia, anoreksia, urheilijan anoreksia, bulimia. Välillä osasin valita terveen ja urheilija-minän ja luulin jo parantuneenkin, kun oireilu tasoittui. Syömishäiriö vahti jokaista liikettäni, selustaani, ei siitä enää päässyt niin vaan irti, vaikka olisin halunnutkin. Se oli kaikkialla! Syömishäiriö teki minusta taitavan salailijan ja näkymättömyys takasi myös ihanteelliset olot toteuttaa syömishäiriön käskyjä. Syömisenongelmat lähtivät liikkeelle tavallisesta terveellisestä syömisestä, mikä lopulta lähti käsistä. Kiellettyjen ruokien lista kasvoi kasvamistaan ja eilisen päivän ruokamäärä oli seuraavan päivän maksimi.
Matka on ollut vuoristoratainen. Sinne on mahtunut masennusta, ylikuntoa, itsetuhoisia-ajatuksia, viiltelyä, kaksisuuntainen, syömishäiriö. Yritin lunastaa hyväksyntää ja arvostusta tekemisillä, suoritteilla, pätemällä tiedolla, koska ajattelin, että ei kukaan minusta ihmisenä välitä. Kun annan kaikkeni, saan elää! Juoksin samassa oravanpyörässä vuosikausia! Välillä luulin jo parantuneeni, mutta kun kerta toisensa jälkeen jouduin takaisin lähtöruutuun, tajusin vain uskotelleeni sitä itselleni. Suoritin sitä paranemistakin.
Olin niin syvällä ongelmissani, että sokeuduin kaikelle; tutkimustiedolle, järjelle, omille tuntemuksille. Ja lopulta oli ihan sama mikä taho minulle yritti faktoja tuputtaa, en edes harkinnut kuuntelevani, saati uskovani! En suostunut hyväksymään, että tarvitsen apua, ja viimeisimpänä tekonani ottaisin sitä koskaan vastaan.
Tämä on siis myös tarina sisukkaasta tytöstä, joka kaikesta huolimatta halusi ja päätti joku päivä näyttää Kaikille. Ja siksi se tuhansia kertoja rikki mennyt tyttö seisoo nyt tässä.
Keski-ikäinen mies, jolla taustalla alkoholismia, vaikea-asteinen paniikkihäiriö sekä erilaiset traumat lapsuudesta.
Nyt olen ollut 15 vuotta ilman alkoholia ja paniikkihäiriö on lääkityksen sekä erilaisten harrastusten myötä lähes oireeton.
Toipumisessa suurin merkitys on ollut luonto niin pienessä, kuin suuremmassakin mittakaavassa.
Uskon, että voisin antaa niin ammattilaisille, kuin myös mielenterveyden ongelmista kärsivillekin uutta näkemystä arjen ongelmiin luonnon parantavana voimana. Jo pisara luontoa parantaa ja eheyttää.
Peliriippuvuus on kasvava ongelma Suomessa ja ongelmapelaajien määrä lisääntyy koko ajan.
Minä olen yksi niistä jonka elämää se on hallinnut kymmeniä vuosia. Se on vaikuttanut haitallisesti niin taloudellisesti kuin myös läheisiin ihmissuhteisiin. Sairaus jota en pysty hallitsemaan jos sille antaa vallan. Vältän kaikkea pientäkin pelaamista koska vaarana on koukkuun jääminen, se on addiktio mihin ei ole muuta hoitoa kuin pelaamattomuus.
Nyt kun pelaamisesta on kulunut jo muutama tovi ja asiat ovat alkaneet selviämään niin olen valmis auttamaan kokemukseni kautta muita samanlaisessa tilanteessa kamppailevia. Uskon että tarinani auttaa myös ammattilaisia ennaltaehkäisemään ongelman hillitsemisessä.
Olen -67 syntynyt mies. Nuorena alkaneet selkävaivat, selkärangan kieroutumat (skolioosi), hermoyhteyshäiriöt jalkoihin, jatkuvat kivut ympäri raatoa. Niskassa hermojuuriahtauma, yhdessä keskivaikea ja kahdessa nikamassa lievä ja viimeisimpänä todettu pikkuaivojen atropia, joka suurelta osin on seurausta rankasta alkoholin käytöstä.
Muutamia itsehoitojaksoja psykiatrin tai vastaavana sairaanhoitajan puheilla, nyt lievä lääkitys mielen synkkyyteen ja tunnetilojen vaihteluiden tasaamiseen sekä hoitokontakti psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Tiedän miltä tuntuu olla vankina omassa itsessään, yrittää pitää tulinen ja samalla yliherkkä sielu edes jonkinlaisessa sovussa ja samalla taistella kivun kanssa, osin alkoholin voimalla. Aina piti olla jotain tekemistä, sen olin oppinut lapsena, joutilaat kädet tekee syntiä – sanottiin ja työnteko sekä halu tehdä työtä määritteli ihmisen – minutkin. Jos ei ollut työtä, ei ollut yhteiskuntakelpoinen, pelkkä loinen. Halu tehdä ja tempperamenttinen jääräpää luonne rikkoivat raatoni myös fyysiesti ja henkinen puoli joutui yhä lujemmalle.
Vankila myös kuntoutti, olin juomatta ja minulla oli aikaa itselleni, opo myös toimitti kirjoja mitä halusin lukea: suomen kielioppia, kielen tuntemusta, tarinoita toimittajan työstä ja teetätti myös suppean mensatestin, jonka tulos oli yli 190.
Kaikki hoitoyritykset olivat vain kaunista puhetta, toki ne kirjattiin ylös mutta sen jälkeen jäin yksin odottamaan, en tiennyt mistä ja keneltä kysyä joten mitään ei tapahtunut koskaan.
Olen vuonna 1968 syntynyt nainen. Minulla oli vaikea lapsuus johtuen voimakkaasti narsistisesta isästäni sekä hänen epänormaalista kiinnostuksestaan minua kohtaan. Itsemurhayrityksen jälkeen minulle diagnosoitiin keskivaikea masennus, mikä vuosien jälkeen vaihdettiin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, mielenterveystoimistossa, psykiatrian päiväsairaalassa sekä psykiatrian poliklinikalla. Lisäksi olen saanut vertaistukea, minkä koen erittäin tärkeänä julkisen sektorin täydentäjänä. Olen kuntoutunut hyvään hoitotasapainoon ja toivon voivani koulutettuna kokemusasiantuntijana antaa oman panokseni terveydenhuollon kaikilla osa-alueilla.
Olen 1960-syntynyt mies. Sairastan keskivaikeaa masennusta, jonka kanssa on ollut vaikeuksia. Olen jäänyt auton tönäisemäksi ja jäänyt pois työelämästä tammikuussa 2008. Tällä hetkellä tuntuu sille, että saan olla terveempi kuin ennen. Haluaisin kertoa muille mielen terveydestä kärsiville, että sen kanssa voi elää. Voin antaa paljon muille yhteistyökumppaneille sillä jokainen voi olla sinut sairauden kanssa.
Olen 1982 syntynyt nainen Mikkelistä. Olen kahden pojan äiti. Pojat ovat 10 v ja 4 v. Vanhemmalle pojalle olen etävanhempana. Poika asuu isänsä luona, mutta käy luonani säännöllisesti. Olen päihdeperheessä kasvanut, jossa äidilläni oli todella vakavia päihde-ja mielenterveysongelmia. Oma päihteiden käyttöni ryöstäytyi jo heti ensimmäisten alkoholi kokeiluideni aikana käsistä, tuolloin olin 17v. Ensimmäisen lapseni ollessa 5-6 vuotias, lastensuojelu tuli mukaan kuvioihin. päihteiden käyttöni oli pahentunut ja mukaan oli tullut huumeet, joita käytin jo suonensisäisesti. Tässä vaiheessa olin menettänyt työpaikkani ja terveyteni alkoi reistailemaan. Päihdeäidin rooli oli tullut elämääni, lasta sain tavata vain lastensuojelun kanssa sovituissa puitteissa, aina tapaamiset eivät onnistuneet, kun en ollut selvin päin. Huumeiden käytön keskellä sain tietää odottavani lasta aviomiehelleni, jonka seurauksena lastensuojelun kautta alettiin järjestää päihdekuntoutus paikkaa. Raskauden aikana minulla aloitettiin korvaushoito. Sain kiinni selvästä elämästä 8 kuukautta kestävän perhekuntoutuksen aikana. Ajoin korvaushoidon alas noin 3 vuoden jälkeen sen aloituksesta omasta tahdostani. Suurin tuki jonka sain kuntoutuksesta, on vertaistukiryhmät, joihin minut ohjattiin kuntoutuksen aikana 2 kertaa viikossa säännöllisesti. Nämä vertaistuki ryhmät kuuluvat elämääni myös tänä päivänä ja koen ne oman raittiuteni kannalta erittäin tärkeiksi. Nyt odotan kolmatta lastani, joka syntyy maaliskuussa 2018 ja nautin elämästäni selvin päin.
Olen vuonna 1958 syntynyt alkoholisti, joka on saanut nauttia raittiudesta kohta 18v.
Olen syntynyt Au-lapsena. Olen nähnyt ja kokenut lastenkodit kuin myös nuorisokoditkin.
Lisäksi olen ollut sijoitettuna sijaisperheisiin, joista sitten nuoruus iällä nuorisokoteihin hieman vanhemmalla iällä kuvioihin tulivat vankilareissut. Tuomioita minulle tuli kaikesta muusta paitsi väkivallasta. Lisäksi minulla oli humalapäissäni kova itsetuhoisuusvietti milloin lääkkeillä milloin em. yhdessä lisäksi viiltelin ranteita.
Olen vuonna 1979 syntynyt nainen. Olen sairastanut jo lapsesta asti masennusta, joka vaihtelee olemattomasta vaikeaan. Lisäksi minulla on kroonisia univaikeuksia sekä paniikkihäiriö. Olen kuntouttanut itseäni aktiivisesti ilman lääkitystä, koska lääkkeet eivät sovi minulle. Olen toistuvasti vaatimalla vaatinut itselleni tarvitsemaani keskusteluapua ja saanutkin sitä. Lisäksi olen etsinyt omat keinoni selvitä niin paniikkihäiriön kuin masennuksenkin kanssa. Kokemuspohjaani kuuluu lisäksi mm. koulukiusattuna oleminen, hyväksikäyttö ja väkivalta eri muodoissaan, itsetuhoisuus, alkoholin liikakäyttö, sosiaalisen kanssakäymisen haasteet sekä yksinäisyys. Koulutukseltani olen nuoriso-ohjaaja ja minulla on neuropsykiatrisen valmentajan pätevyys. Haluan jakaa kokemuksiani niin vertaisten kuin opiskelijoiden ja ammattilaistenkin kanssa.
