KOKAT®KOKEMUSPANKKI
Virike ylläpitää rekisteriä, kokemuspankkia, kouluttamistaan KOKAT® -kokemusasiantuntijoista. Kokemuspankista tilaaja voi käydä tutustumassa, millaisia kokemustaustoja kokemusasiantuntijoilla on.
HUOM! Kaikki kokemusasiantuntijat eivät ole tehneet talletusta kokemuspankkiin, joten tilatessasi kokemusasiantuntijaa tehtävään, ole yhteydessä kokemustoiminnan koordinaattoriin pekka.nyrhinen(a)virikery.fi / 044 970 3554.
Olen vuonna 1987 syntynyt nainen. Elämästäni saisi aikaiseksi kirjan, mutta lyhyesti kokemukseni koostuvat; masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä, oppimisvaikeuksista, koulukiusaamisesta, anoreksiasta, sekä tunnesyömisestä. Aikuisiällä todettiin ADHD, alkoholia olen käyttänyt joskus runsaasti. Kovat kuukautiskivut, adenomyoosi, kohdunkaulan syöpä, massiivinen verenvuoto ja lisäksi läheisriippuvuus, henkinen väkivalta, lähivanhemmuus ja nepsyarki.
Muun sukupuolinen, syntynyt 1994. Pitkä mielenterveyshistoria. Diagnooseja mm. masennus (keskivaikea ja vaikea), ahdistuneisuushäiriö, vaativa persoonallisuus, uupunut pahasti korkeakouluopinnoissa. Lapsena paha kiusaaminen. Vahvoja neurokirjon piirteitä. Aiemmin esiintynyt itsetuhoisuutta.
Nainen 1974. Päihdesairaus. Kerron elämästä ja mikä johti addiktioon ja mikä on auttanut toipumisessa ja raitistumisessa.
Olen 1995 syntynyt mies ja diagnoosina on laaja-alainen oppimisen häiriö, johon kuuluu hahmottamisen häiriö, katkonainen kirjoittaminen ja lukeminen. Minulla on myös vahva ADHD epäily. Olen valmis keskustelemaan oppimisvaikeuksien tuomasta stressistä, burnoutista ja sen tuomasta toivottomuudesta. Osaan myös kertoa haasteista koulun ulkopuolella ja vapaa-ajalla, sekä lopulta koulutuksesta valmistumisesta ja toivon luomisesta tulevaisuuteen.
Olen vuonna 1962 syntynyt toipuva alkoholisti mies. Olen pitkäaikainen alkoholin suurkuluttaja, johon liittyi myös mielialahäiriöt. Tahtoisin kertoa eri vaihtoehdoista päästä päihteettömään elämään. Myös ennaltaehkäisevä toiminta kiinnostaa esim. vierailut A-klinikoilla, päihde- ja mielenterveysosastoilla.
Olen 80-luvulla syntynyt transmies. Olen kokenut elämässäni monia takapakkeja ja niistä selviytymisen. Lapsena olen ollut koulukiusattu ja kiusaaja. Työelämään siirryttyäni olen kokenut työtapaturman ja työelämästä ulos joutumisen. Myöhemmin olen sairastunut psyykkisesti ja fyysisesti. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa useita kertoja ja asunut ympärivuorokautisesti valvotussa asumispalveluyksikössä useita vuosia. Fyysisistä sairauksista, kivut ympäri kehoa ovat olleet hankalia. Olen käyttänyt huumeita useita vuosia ja yrittänyt itsemurhaa useasti.
Minulla on selviytymistarina hankalista elämänkokemuksista, jonka haluan jakaa ja siten tuoda toivoa muille, jotka kamppailevat omien kokemustensa kanssa tai haluavat ymmärtää millaista elämän hankalien kokemusten kanssa on. Transtaustasta puhun myös mielelläni.
Olen 1976 syntynyt mies. Kokemuksena rankka lapsuus mm. vieraannuttaminen, josta seurasi mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia. Aikuisena vieraannutettu omista lapsista, josta seurauksena useampia masennusjaksoja.
Olen vuonna 1983 syntynyt mies, jolla on yli 20- vuoden kokemus päihteiden käyttö- ja rikoshistoriasta, johon sisältyy useita vankeustuomioita. Omaan kokemuksen myös huostaanotosta, ADHD:stä, vertaistukiryhmistä ja päihdesairaudesta toipumisesta, sekä desistanssista.
1998- vuonna syntynyt transsukupuolinen, jolla kokemus koostuu pääosin mielenterveyshäiriöistä. Näistä keskiössä ovat masennus, psykoottiset oireet, univaikeudet, burnout ja ahdistuneisuus. Muina kokemuksina ovat itsetuhoisuus, alkoholin käyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö, ADHD, sekä koulukiusaaminen, mistä mielenterveysongelmat ovat saaneet alkunsa. Olen näiden em. asioiden vuoksi ollut osastohoidossa.
Toivon voivani auttaa muita tarinaani jakamalla ja vertaistuen voimin. Koen onnistuneeni, jos edes yksi henkilö saa minulta kaipaamansa vertaistuen. Voidaan työskennellä ryhmänä tai yksilönä, mikä vain palvelee asiakasta paremmin.
Mies 1988. Diagnooseina ollut masennus, keskivaikea ja vaikea. Paniikkikohtaukset ja ahdistus. Koulussa olin kiusattu. Kaikkea tätä olen lääkinnyt riippuvuuksilla. Pelaaminen, rahapelaaminen, seksi, maksullinen seksi. Juurisyinä löytyy väkivaltainen lapsuudenkoti ja diagnosoimaton asperger.
Tietoisuus omista traumoista ja hyväksymisen saavuttaminen auttanut paljon. Tällä hetkellä olen toiveikas ja tyytyväinen elämääni, joka on vihdoin itseni näköistä. Minulla on 3 lasta ja kokemusta löytyy erosta, sekä vuoroviikko ja viikonloppu vanhemmuudesta.
Ymmärrän nyt terveellisten elämän- ja ajattelutapojen merkityksen toipumisessa. Olen elänyt pitkään tukien varassa ja osaan kertoa, myös palvelujärjestelmästä asiakkaan näkökulmasta. Minulla on kokemusta ja paljon tarinoita niistä selviytymisestä ja toivosta.
Olen syntynyt vuonna 1994. Olen ollut kouluväkivallan (kiusaamisen) kohde suurimman osan peruskoulussa vietetystä ajasta. Kavereiden hankkiminen on ollut vaikeaa ja elämän ainoan ystävän itsemurha aiheutti sen, että en halua/pysty uusiin ihmisiin tutustumaan. Elämäni on sisältänyt masennusta ja yksinäisyyttä, mutta olen pärjännyt ilman päihteitä.
Vuoden 2024 aikana tavoitteeni on valmistua sosionomiksi ja haluaisin kokemuksellani tavoittaa kouluikäisiä lapsia, nuoria, opiskelijoita, ammattilaisia ja huoltajia kouluväkivaltaan liittyen, sekä kertoa siihen liittyvistä seurauksista.
Syntynyt addiktiksi, kasvatettu rikolliseksi
Synnyin Espoossa 1992. Lapsuuteni oli turvaton, vanhemmat käyttivät päihteitä ja minulle opetettiin lapsena, miten valehdellaan ja manipuloidaan. Minut käytännössä kasvatettiin rikolliseksi. Aloitin päihteidenkäytön 12- vuotiaana. Olen käynyt töissä ja saanut välillä pidettyä ulkoiset asiat kunnossa.
Istuin vankiloissa, näin ja koin kaikenlaista. En uskonut, että minulla on muuta vaihtoehtoa, kuin vetää kamaa loppuun asti. Nyt olen ollut 2022 tammikuusta asti ilman päihteitä ja rikoksia. Uskon, että minun kokemukseni voi auttaa muita, jotka eivät näe muuta vaihtoehtoa elämässä.
Olen syntynyt v.1977. Krooninen keskivaikea masennus, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, hermojuurivaurio ja Ehlers-Danlosin sydrooma.
Olen taistellut ja taistelen yhä em. sairauksien kanssa, päättänyt selvitä voittajana.
Tarinani kertoo sos.ja terveysalan ammattilaisen sairastumisen mukanaan tuomasta häpeästä, sekä taistelusta oikeanlaisen hoidon ja lääkityksen, sekä lääkkeettömien hoitomuotojen löytymiseksi. Taustallani on koulukiusaamista, huonoja elämänvalintoja, parisuhdeväkivaltaa, työn ja ammatillisuuden menetys, terveyden menetys. Tilalle astui harvinainen sidekudossairaus, jatkuva kipu ja masenus. Mutta sain myös elämääni koiraharrastuksen, joka on pelastanut liikuntakykyni ja pitänyt minut tiukasti liikkeellä. Lisäksi sain myös halun taistella ja kertoa ihmisille tarinani, jotta he eivät koskaan hylkäisi toivoa paremmasta huomisesta.
Tulen mielelläni kertomaan tarinani eri ammattialoille, opiskelijoille tms. enkä säikähdä suurtakaan kuulijajoukkoa. Olen myös käytettävissä kipu tai masennuspotilaan hoitopolkua tms. suunniteltaessa. Mukani on saatavissa esiitymisiini myös koira, mikäli se kaikille osapuolille sopii.
Näkymättömästä näkyväksi
Olen vuonna 1984 syntynyt nainen, joka selvitäkseen koulukiusaamisesta hengissä teki itsestään näkymättömän. Noissa hetkissä ystävystyin salakavalasti ja pikkuhiljaa myös syömishäiriön kanssa. Syömishäiriö vastasi hätääni, siivitti kohti urheilu-unelmia ja näyttäytyi pääsylippuna tunteeseen hyväksynnästä. Lapsesta lähtien liikunta oli intohimoni, mistä tuli keino paeta pahaa oloa ja unohtaa kiusaaminen. Loppu viimein siitä tuli pakkomielle ja addiktoiduin itseni rääkkäämisestä. Ajauduin niin syvään häpeään, että elin reilut 15 vuotta piilossa ja kulisseissa syömishäiriö ainoana ystävänäni. Kadotin itseni, en enää tiennyt kuka ja mitä olin, mutta ääni päässäni tiesi aina mitä tulisi tehdä! Vain siihen saatoin luottaa. Täydellisyyden tavoittelu, suorittaminen ja tarve kontrolloida kaikkea laajeni jokaiselle elämän osa-alueelle. Menin niin äärimmäisyyksiin, että lopulta päädyin umpikujaan, missä unelmat oli muuttunut painajaisiksi. Kun mieli pakotti vaan jaksaa, teki kroppa lopulta totaalisen stopin.
Elin vuosikymmenet syömishäiriökierteessä, missä vaihteli ortoreksia, anoreksia, urheilijan anoreksia, bulimia. Välillä osasin valita terveen ja urheilija-minän ja luulin jo parantuneenkin, kun oireilu tasoittui. Syömishäiriö vahti jokaista liikettäni, selustaani, ei siitä enää päässyt niin vaan irti, vaikka olisin halunnutkin. Se oli kaikkialla! Syömishäiriö teki minusta taitavan salailijan ja näkymättömyys takasi myös ihanteelliset olot toteuttaa syömishäiriön käskyjä. Syömisenongelmat lähtivät liikkeelle tavallisesta terveellisestä syömisestä, mikä lopulta lähti käsistä. Kiellettyjen ruokien lista kasvoi kasvamistaan ja eilisen päivän ruokamäärä oli seuraavan päivän maksimi.
Matka on ollut vuoristoratainen. Sinne on mahtunut masennusta, ylikuntoa, itsetuhoisia-ajatuksia, viiltelyä, kaksisuuntainen, syömishäiriö. Yritin lunastaa hyväksyntää ja arvostusta tekemisillä, suoritteilla, pätemällä tiedolla, koska ajattelin, että ei kukaan minusta ihmisenä välitä. Kun annan kaikkeni, saan elää! Juoksin samassa oravanpyörässä vuosikausia! Välillä luulin jo parantuneeni, mutta kun kerta toisensa jälkeen jouduin takaisin lähtöruutuun, tajusin vain uskotelleeni sitä itselleni. Suoritin sitä paranemistakin.
Olin niin syvällä ongelmissani, että sokeuduin kaikelle; tutkimustiedolle, järjelle, omille tuntemuksille. Ja lopulta oli ihan sama mikä taho minulle yritti faktoja tuputtaa, en edes harkinnut kuuntelevani, saati uskovani! En suostunut hyväksymään, että tarvitsen apua, ja viimeisimpänä tekonani ottaisin sitä koskaan vastaan.
Tämä on siis myös tarina sisukkaasta tytöstä, joka kaikesta huolimatta halusi ja päätti joku päivä näyttää Kaikille. Ja siksi se tuhansia kertoja rikki mennyt tyttö seisoo nyt tässä.
Keski-ikäinen mies, jolla taustalla alkoholismia, vaikea-asteinen paniikkihäiriö sekä erilaiset traumat lapsuudesta.
Nyt olen ollut 15 vuotta ilman alkoholia ja paniikkihäiriö on lääkityksen sekä erilaisten harrastusten myötä lähes oireeton.
Toipumisessa suurin merkitys on ollut luonto niin pienessä, kuin suuremmassakin mittakaavassa.
Uskon, että voisin antaa niin ammattilaisille, kuin myös mielenterveyden ongelmista kärsivillekin uutta näkemystä arjen ongelmiin luonnon parantavana voimana. Jo pisara luontoa parantaa ja eheyttää.
Olen vuonna 1968 syntynyt nainen. Minulla oli vaikea lapsuus johtuen voimakkaasti narsistisesta isästäni sekä hänen epänormaalista kiinnostuksestaan minua kohtaan. Itsemurhayrityksen jälkeen minulle diagnosoitiin keskivaikea masennus, mikä vuosien jälkeen vaihdettiin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Olen ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa, mielenterveystoimistossa, psykiatrian päiväsairaalassa sekä psykiatrian poliklinikalla. Lisäksi olen saanut vertaistukea, minkä koen erittäin tärkeänä julkisen sektorin täydentäjänä. Olen kuntoutunut hyvään hoitotasapainoon ja toivon voivani koulutettuna kokemusasiantuntijana antaa oman panokseni terveydenhuollon kaikilla osa-alueilla.
Olen 1982 syntynyt nainen Mikkelistä. Olen kahden pojan äiti. Pojat ovat 10 v ja 4 v. Vanhemmalle pojalle olen etävanhempana. Poika asuu isänsä luona, mutta käy luonani säännöllisesti. Olen päihdeperheessä kasvanut, jossa äidilläni oli todella vakavia päihde-ja mielenterveysongelmia. Oma päihteiden käyttöni ryöstäytyi jo heti ensimmäisten alkoholi kokeiluideni aikana käsistä, tuolloin olin 17v. Ensimmäisen lapseni ollessa 5-6 vuotias, lastensuojelu tuli mukaan kuvioihin. päihteiden käyttöni oli pahentunut ja mukaan oli tullut huumeet, joita käytin jo suonensisäisesti. Tässä vaiheessa olin menettänyt työpaikkani ja terveyteni alkoi reistailemaan. Päihdeäidin rooli oli tullut elämääni, lasta sain tavata vain lastensuojelun kanssa sovituissa puitteissa, aina tapaamiset eivät onnistuneet, kun en ollut selvin päin. Huumeiden käytön keskellä sain tietää odottavani lasta aviomiehelleni, jonka seurauksena lastensuojelun kautta alettiin järjestää päihdekuntoutus paikkaa. Raskauden aikana minulla aloitettiin korvaushoito. Sain kiinni selvästä elämästä 8 kuukautta kestävän perhekuntoutuksen aikana. Ajoin korvaushoidon alas noin 3 vuoden jälkeen sen aloituksesta omasta tahdostani. Suurin tuki jonka sain kuntoutuksesta, on vertaistukiryhmät, joihin minut ohjattiin kuntoutuksen aikana 2 kertaa viikossa säännöllisesti. Nämä vertaistuki ryhmät kuuluvat elämääni myös tänä päivänä ja koen ne oman raittiuteni kannalta erittäin tärkeiksi. Nyt odotan kolmatta lastani, joka syntyy maaliskuussa 2018 ja nautin elämästäni selvin päin.
Olen vuonna 1979 syntynyt nainen. Olen sairastanut jo lapsesta asti masennusta, joka vaihtelee olemattomasta vaikeaan. Lisäksi minulla on kroonisia univaikeuksia sekä paniikkihäiriö. Olen kuntouttanut itseäni aktiivisesti ilman lääkitystä, koska lääkkeet eivät sovi minulle. Olen toistuvasti vaatimalla vaatinut itselleni tarvitsemaani keskusteluapua ja saanutkin sitä. Lisäksi olen etsinyt omat keinoni selvitä niin paniikkihäiriön kuin masennuksenkin kanssa. Kokemuspohjaani kuuluu lisäksi mm. koulukiusattuna oleminen, hyväksikäyttö ja väkivalta eri muodoissaan, itsetuhoisuus, alkoholin liikakäyttö, sosiaalisen kanssakäymisen haasteet sekä yksinäisyys. Koulutukseltani olen nuoriso-ohjaaja ja minulla on neuropsykiatrisen valmentajan pätevyys. Haluan jakaa kokemuksiani niin vertaisten kuin opiskelijoiden ja ammattilaistenkin kanssa.
